keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

työnhakijan arjen ihmettelyä

Olen ollut nyt työttömänä lähes vuoden.

Olen tradenomi markkinointiviestinnän alalta ja työnhaku on tehty mahdottomaksi. Alallani haetaan vain viiden vuoden kokemuksen omaavia. Eli aikamatkustajia.

Surffailen vekossa etsien töitä jokapäivä, satoi tai pastoi olen sormet ristissä mol.fi sivustolla. Tai muissa vastaavissa palveluissa. Haen töitä lähes päivittäin.

Töitä hakiessa aloitan firmaan tutustumisen aina Google haun kautta. Etsin työntekijöiden mielipiteitä, en niinkään ruusukirjailtuja kertomuksia firmasta itsestään. Olen itse joskus niitä väsännyt, paskanjauhaminen on rivien välissä. Mutta kun etsii työntekijöiden, nykyisten ja entisten, mielipiteitä pääsee pintaa syvemmälle ja ruusulasit heitetään nurkkaan.

Mutta! Mielipiteiden löytäminen on suhteessa helvetin vaikeaa. Miksi me emme ihan ihmisten oikeasti uskalla valittaa? sosiaalinen mediahan on sitä varten! Ai niin... onhan niitä sankareita joiden mielipiteistä sitten rangaistaan. Joku reppana menee facebookiin ja kirjoittaa tilapäivityksekseen kuinka vihaa pomoaan ja saa potkut. Noh. Siitähän sentään pääsee iltalehteen ja firman pelokas pinnallisuus tulee esille. Jos organisaatiolla ei ole varaa negatiiviseen palautteeseen, on hyvä tarkastelle itse itseään. Itse näen työntekijän facebook-tilapäivitys valittelut hyvinkin tärkeäksi osaksi toimivaa työpaikkaa. Työntekijällä on huono olla työpaikalla ja hän kertoo siitä omalle verkostolleen. Työnantaja näkee tämän sopimattomaksi ja viskaa tyypin pihalle. Miksi? Työpaikalla pitää pystyä keskustelemaan ongelmista, on oltava varaa kehittyä molemminpuoleisesti. 

Pakko alkaa ihan listaamaan yrityksiä joihin luotto on omaltakohdalta häviämässä. Oli kyse heidän markkinoinnistaan tai HR-toiminnasta. Aina riittää hilseen raaputtamista. 

Minä en facebookissa ole, enkä ole koskaan kirjoittanut pomoistani tai kollegoistani sosiaalisessa mediassa julkisesti mitään negatiivista tai positiivista. Kunnes nyt. Tosin teen sen anonyymina sidoksettoman SoMe verkkoni alle.

Minulle sosiaalinen media on vapaansanan ja -kielen käytön kanava. Pilkku- ja sanavirheitä hakekoon ne joiden aika siihen riittä ja mielenkiinto intohimosta makaa. Olen suomalainen ja kirjoitan äidinkieleäni täällä vapaasti laiminlyöden. Pilkku. Ja Piste. Am out.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti